Tänään oli parempi päivä...parempi siksi että elämä tuntui ihan koko päivän elämisen arvoiselta, on mukava huomata että kylmä ilma farkkujen läpi voi tuntua omalla tavallaan hyvältä. Hyvän päivästä teki sekin, että siitä puuttui maanisuus melkein kokonaan. Töissä sain itseni keskittymään melkein koko päiväksi työn tekoon...sain asiakkaalla jopa oikeasti jotain aikaankin.

Nyt kun asioita ajattelee kohtuu "selväpäisenä", tuntuvat nämä maanisuuden jaksot (tai en tiedä ovatko ne oikeasti maniaa) epämiellyttävimmiltä kuin tavallinen masis. Töistä ei tule mitään kun en pysty keskittymään, päässä laukkaa liikaa ajatuksia- eikä ajatuksilla ole mitään tekemistä työn kanssa...kaikkein inhottavinta on lisäksi se että tarraudun ulkopuolisiin, valmiisiin ajatuksiin tai ilmiöihin taukoamatta. Olisin varmasti helppo uhri mille tahansa uskonnon tai aatteen edustajalle...tai lehtimyyjälle tai ihan sama mille joka tarjoaisi jotain mikä näennäisesti toisi muutoksen elämääni, oli se muutos sitten kuinka pieni tahansa.

Paitsi että...raja täyden alakulon ja manian välillä on kuin tuuliviiri. Mielialani vaihtuu hengityksen tahtiin...tartun kaikkeen ohikiitävään kuin hukkuva oljenkorteen...etsin melkein järjestelmällisesti asioita joihin kiinnostua ja joilla sitten täytän kaiken huomioni. En tiedä mikä persoonallisuuteeni on tullut mutta haluan nykyisin jollakin tapaa erottua massasta..olla yksilö. Aiemmin elämässäni käyttäydyin täsmälleen päinvastoin...jos olisin kaksikymppinen niin laittaisin naamani täyteen läväreitä-, värjäisin hiukseni vihreäksi ja lähtisin marssimaan vallankumouksen puolesta. Nyt en ikävä kyllä sitä voi työn takia tehdä...joudun tyytymään tatuointeihin...ja siihen että masiksessa suunnittelen humanistiksi alkamista sen jälkeen kun olen saanut nykyisestä työpaikasta potkut työtehtävien laiminlyönnin vuoksi.

Joo-o, tällä viikolla olisi onneksi pikkasen erilainen työviikko. Työreissu ja ohjelmassa energistä pikkupäällikön leikkimistä-, koulutusta ja yksi oikeasti tärkeä palaveri...unohtamatta saunailtaa ja toivottovasti ainakin yhtä hyvää ravintolaa. Yleensä olen tällaisina, tavallisuudesta poikkeavina viikkoina saanut itsestäni parhaat puolet esiin...joskus harvoin olen jopa oikeasti nauttinut tilanteesta.