Jos alkoholista ei tulisi krapulaa niin olisin kännissä joka ikinen ilta. Jos en nukkuisi huonosti jo kolmen kaljan jälkeen tai jos en kärsisi henkisesti huonosta olosta 1-2 kahta päivää, vetäisin lärvät aina kun mahdollista. Ainoita asioita joista seksin ja syömisen lisäksi nautin on nousukännissä olo...nousukänni ja musiikki, parempaa en tiedä. Puolikas punkku ja musiikkia, olo on ihana, ajatus on ihanan kevyt, silloin kaikki mistä normaalisti kärsin on kaukana ja pystyn näkemään huolien yli. Miksi en kykene ajattelemaan samoin ilman alkoa? Siten että pystyn uskoa tulevaisuuteen ja omiin kykyihini? En tiedä. Alkoholi turruttaa oikean elämän pois ja jättää pelkän kuoren jonka ulkonäön voi muuttaa mieleisekseen.

Kerroin nauttivani seksistä, valehtelin, vääristelin totuutta. Nautin seksistä pelkästään siksi, että se on ainoita asioita joissa tiedän olevani hyvä, sitä olen. Itsetuntoni nousee kun annan naiselle orgasmin nuolemalla ja imemällä, Z saattaa saada suuseksin aikana jo kolme orgasmia. On ihana tunne työntyä peräkkäisistä orgasmeista sekaisin olevaan naiseen, naiseen jonka häpyhuulet ovat turvonneet ja joka tuoksuu pelkälle kiimalle,naiseen jonka selkä kaartuu kaarelle nännin imemisestä, siitä kun hyväilen klitorista samalla kun nussin aivot pihalle. Kun teeskenlen oman orgasmini johtuu se siitä etten enää viitsi, naiminen ei tunnu enää miltään. En saa itse orgasmia kuin kerran kymmenestä jos silloinkaan. Suihinotto tuntuu tylsältä, ainoa mikä tekee siitä kiihottavan on se kun näen kyrpäni sukeltavan naisen suuhun...jos minulta otetaan pimeässä suihin niin teeskentelen ylikiihottunutta ja alan naimaan tai nuolemaan. Jos onni suo, saatan saada orgamin ehkä neljännen tai viiden aktin jälkeen- jos on hyvä tuuri. Yleensä en saa orgamia lainkaan.

Miksi edes harrastan seksiä? Nautin tunteesta kun saan Z:tan sekopäiseksi...elän tunteella pitkään. Olen kuin vampyyri joka ei ime uhrinsa verta vaan nuolee ja nussii. Kaikki pillumehut mitä suuhuni saan työntää ahdistukseni kauemmaksi. Silloin tunnen hallitsevani elämääni enkä ole se hiton nahjus joka nykyisin tunnen liian usein olevani. Jos voisin vain nussia ja laittaa ruokaa niin pärjäisin elämässä vallan mainiosti...ikävä kyllä se ei riitä. Töissä minulta odotetaan jotain muuta kuin nussimista tai ruuan laittoa. Sen muutaman tunnin minkä vietän töissä tai satunnaisesti Z:tan luona kykenen olemaan fiksu ja filmaattinen- tietysti myös silloin kun olen yksin kotona, kaiken pahuuden saavuttamattomissa. Kuitenkin kaipaan huomiota muilta ihmiseltä, haluan turvallisuuden tunteen jonka saan kun koen olevani jonkun huomion kohteena...huomion jonka kuitenkin koen herkästi pelkäksi tungetteluksi.