Kävin iltalenkillä Z:n luona...ihan vaan juttelemassa ja iltateellä. Sillä oli kaikki muksut kotona ja kait jokunen naapurinkin...eli ihan vain iltatee ilman piparia. En ole viimeisen viikon aikana hirveästi yhteyttä pitänyt, ei ole huvittanut. En tahdo jaksaa sen muksuja, en sitten millään. Oikeastaan kaikki mitä ne tekee sylttää mulla ohimossa, en ymmärrä miten ne kakarat voi tahallaan pistää kaiken läskiksi...onneksi olen päässyt siitä laumasta eroon. Nyt kun se paska jota uusioperheeksi myös nimitetään- on useamman kuukauden verraan takanapäin, on olo vain ja ainoastaan helpottunut.

Oma poikani on täysin eri ihminen kuin aikaisemmin, toisin kuin vielä keväällä- on poika alkanut voittamaan ujouttaan ja arkuutta positiivisella tavalla josta olen todella iloinen. Pojan nykyinen suhtautuminen Z:n muksuihin vaikuttaa tietysti myös omaani...eli ei se ainakaan positiivisesti kehity, oma asennoitumiseni. Kaiken lisäksi poden huonoa omatuntoa oman poikani tarpeiden laiminlyönnistä...nyt jälkikäteen tuntuu että Z:n kakaroiden tarpeet menivät aina minun tai pojan edelle. Taidan olla asiasta vähän katkera...enkä voi antaa itselleni koskaan anteeksi sitä mitä tein pelkästään miellyttääkseni muita...turhan takia.

Juuri nyt kadun että aloin leikkimään parisuhdetta uudestaan Z:n kanssa. Kaikkein naurettavinta asiasta tekee se, että lämmittelin suhteen henkiin pelkästä velvollisuuden tunteesta...yhden baari-illan seurauksena päädyin Z:n luokse nussimaan, tekemään sitä ainoaa asiaa mikä on toiminut aina. Mikä on säälittävämpää kuin naida exän kanssa, en tiedä, varmaankin aloittaa suhde uudestaan ja leikkiä että kaikki olisi muuttunut hyväksi pelkästään sen takia, että mälli on lentänyt. Vihaan itseäni koska en kykene pysymään aiemmin päättämässäni...teen toistuvasti asioita joita en oikeasti haluaisi tehdä mutta teen miellyttääkseni muita ihmisiä.