Tänään tuntuu olevan hyvä päivä. Siitä huolimatta päätin aloittaa tämän blogin pidon. Toivon että saisin ajatukseni jotenkin siedettäväksi kirjoittamalla niistä, ja kaikesta muusta mistä elämäni koostuu. 

Tänään on toisiaan hyvä päivä. Säin aamupalan, siivosin ketiiön ja viikkasin vanhat pyykit ja laitoin uudet pyöriin, ruokakin on uunissa ja jopa takka lämmitetty. Pääkin tuntuu selkeältä- ei ole yhtään sekava olo...ihanaa. En pidä yleensä yhtään olostani, en varsinkaan arkisin, en varsinkaan silloin kun en tunne hallitsevani elämääni...koko touhu tuntuu pelkältä pyristelyltä verkossa...en saa tehtyä töissä mitään mitä minun oletettaisiin tekevän ja sitten stresaan siitä vapaa-ajalla...ja töissä mietin tuntikausia vapaa-aikaan, yleensä ruuanlaittoon liittyvää. En pidä siitä. En pidä siitä että en ole se ihminen joka hyvänä päivänä kuitenkin olen. Hyviä päiviä on nykyisin kuitenkin ihan liian harvoin...nyt on toinen tällä viikolla ja sekin johtuu lauantaista.

Olen yrittänyt nyt muutaman viikon ajan tsempata pojan kanssa, yritän olen ärisemättä turhista, poika on luonteeltaan ujo muutenkin ja itse puran huonoa oloani liian herkästi kaikkeen ympärillä olevaan...vielä ainoaan ihmiseen jota oikeasti rakastan. Tsemppaus on onneksi mennyt hyvin, olen jopa ylpeä siitä, sentään jollakin alueella vielä hallitsen.

Kävin alkuviikosta pitkästä aikaa pälliasemallakin omalla psykologilla...toivoin että tapaamisia tihennettäisiin. Kerroin syksyn kuluneen talven olleen raskasta. En uskaltanut kertoa maanisuuden jaksoista joita on syksyn aikana alkanut ilmaantua...tai enhän minä tiedä että se/tämä maanisuutta. Ajatus joka ei lähde pois ja jonka vallassa saatan olla useita päiviä. Yhtäkkiä jokin asia jonka olemassaolosta en ole edes tiennyt täyttää koko elämän, usein kyse on vielä jostain tavarasta tai hankittavasta asiasta, ei asiat mitään suuria onneksi ole ja ne liittyvät tavalla tai toisella elämääni muutenkin- tiedän lisäksi ihmisiä jotka elävät mielijohteidensa armoilla...en ole itse ollut koskaan sellainen ja nykyiset asiat ovat inhottavia, tuntuu etten saa niiltä rauhaa ennenkuin olen ratkaissut ne tai jollain muulla tavoin täyttänyt asioiden aiheuttaman poltteen sisälläni. Ainoa keino jolla voin paeta pakonomaista mielenkiintoa on hankkia jokin toinen mielenkiinnon kohde tilalle